Päivystämme ympärivuorokautisesti

Armaksella on asiaa; Kootut hatkareissut osa 1

30.06.2022

Armas, Urmas, Kippuravarvas, Nallukka, Pallukka, Armuli, Urmuli...rakkaalla lapsukaisella on monta nimeä tai niinhän ne mulle aina sanoo, kun koko litannia lempinimistä on käyty ja perään lisätty vielä pari uuttakin nimeä. Nyt mä aattelin valaista teille Sarasteen elämää seinien sisältä katsottuna.

Saraste on lastensuojelulaitos yksikkö, josta löytyy ovista sähkölukot ja pihalta valvonta kamerat. Saattaa vaikuttaa kauhistuttavalle, kuten kerran eräs lapsi saapuessaan Sarasteelle totesi: "Tää on kuin vankila," mutta pian tämä lapsi huomasi kuitenkin minut heiluttamassa häntää ovella niinkun tehtäviini kuuluu. Rauhoitan tilannetta hööhöilemällä ja antamalla pusuja sekä nukkumalla lasten vieressä. Eikä mennyt kuin pari hassua päivää, kun sähkölukoista ja valvontakameroista tuli normaaleja juttuja tällekin lapselle ja vankilameiningistä ajatusmaailma muuttui kodinomaiseksi.  Kavereitakin löytyi ja ohjaajatkaan eivät olleet vanginvartijoita vaan turvallisia aikuisia neuvomassa ja auttamassa.

Saraste on koti, jossa on lemmikkejä, pullan tuoksua ja lasten juoksua. Koti, jossa kaikkien turvallisuuden vuoksi valvonta on tarkempaa kuin tavallisesti kodeissa, mutta ulos pääsee, kun pyytää ja sisälle myös. Ulkona saa touhuta vapaasti eikä valvontakamerat haittaa ollenkaan, kun nehän ovat vain lisäämässä turvallisuutta. 

Voi juku voitte vaan kuvitella millaista vilinää ja vilskettä talossa riittää, kun lapset menee ja tulee, kissat menee ja tulee ja myös ohjaajat menee ja tulee. Ovi on auki kovin monta kertaa päivän aikana ja minä koiravanhus seuraan tilannetta rauhassa kyljelläni pötköttäen, ehkä  odottaen sopivaa hetkeä...ja tuleehan se, kun rauhassa odottelen.. sillon vanhuus katoaa minusta ja tassunpohjista sinkoaa kipinöitä, kun kiidän ulos valkeana pallosalamana tietäen ettei minua saada kiinni. 

"Armas otti taas hatkat!" Kuuluu huuto.

Ohjaajan ehtiessä pihalle, Armas on enää valkoinen piste horisontissa.

"No se meni taas."

"Niin meni, kohta se on siellä puskaradiossa."

Niin Armas olikin, tälläkin kertaa. Puskaradioon oli tullut ilmoitus löytyneestä koirasta kuvan kera. Kuvassahan se meidän Armas sitten oli ja saatiin osoite mistä lähteä koiruutta noutamaan takaisin. Niinpä ohjaaja starttasi auton ja kävi hakemassa Armaksen läheltä Sarastetta. Armas istui ulkona talon oven edessä, kuin omistaja ikään ja koko perhe odotti yhdessä ohjaajan tuloa. Pihaan saapuessaan ohjaaja ei voinut olla nauramatta, kun Armas ei korvaansa lotkauttanut puhuttelulle, aivan kuin ei tuntisi koko ohjaajaa. Lopulta Armas saatiin ohjaajan matkaan ja turvallisesti takaisin Sarasteelle. Kiitos vielä teille, koko perheelle! Ja kiitos sille huolehtivaiselle naiselle, joka Armaksen sinne kyyditsi omien kiireiden keskellä.

Onneksi Armas on selvinnyt reissuistaan ehjin nahoin ja ihmiset ovat olleet erittäin ystävällisiä auttaessaan Armasta löytämään takasin kotiin, joten iso kiitos kaikille Armasta auttaneille <3

PS. Näitä tapauksia ennen Armas on hatkannut vaikka kuin monta kertaa, joten jatkoa Armaksen kootuille hatkareissuille on tulossa muistellen menneitä seikkailuita sekä mahdollisia uusia seikkailuita.