Armaksella on asiaa; Suru alkaa hieman hellittää

Heippa taas kaikille! Olen pitänyt hiljaiseloa aika kauan aikaa...tähän syynä on ollut se, että olen elänyt suruaikaa rakkaan Raisan poismenon vuoksi. 

Minä tiedän että Raisa on poissa ikuisesti. Minä haistoin sen hänen ihmisestään, näin sen myös muissa. Minulla on ikävä Raisaa. Minä pidän huolta tuosta Raisan ihmisestä, tiedän että hänellä on suuri suru. Hän tekee nyt yövuoroja, ja minä joka yö vahdin häntä. Seuraan häntä sinne minne hän menee, ettei hän olisi yksin. Kun tuo ihminen istuu sohvalle, minä painan pääni hänen syliin, ollaan siinä hiljaa. Minä kerron hänelle ettei hän ole yksin, vaan minä myös olen tässä, tuon lohtua ja saan lohtua myös itse.

Jonakin yönä minä totean, että Raisan ihminen on päässyt pahimman surun yli, sitten minä menen taas lasten luokse nukkumaan. Minä valitsen aina olla sen lapsen tai ohjaajan seurassa, jonka aistin minua sillä hetkellä eniten tarvitsevan.

Älä huoli Raisa, minä pidän ihmisestäsi huolta.