Armaksella on asiaa; Kootut hatkareissut osa 2

Tässä mä nyt treenasin sitä ilmettä mitä lapset monesti käyttää...mikäs se nyt olikaan dogface?

Olen ollut viimeaikoina kovin mietteliäs ja pohdiskellut tätä vanhan Kippuravarpaan elämää, kun kuulin ohjaajien käyvän keskustelua minun voinnistani. He puhuivat siitä, kuinka olen ollut kovin vetämätön, väsynyt ja jopa masentuneen oloinen viimeaikoina. En jaksanut letkauttaa korvaani heidän jutuilleen, sillä tiedän heidän olevan hieman hätähousuja minun vanhenemisestani. Torkuin siinä sitten kaikessa rauhassa, kun kuulin sanan Niuva... hetkinen mistäs nyt on kyse? Olen kuullut, että Niuva tarjoaa vankkaa ja ammattitaitoista tukea sekä apua mielenterveyteen liittyvissä tilanteissa ja muissa haastavissa tilanteissa, mutta enhän minä nyt sentään masentunut ole! Tilanne sen kuin paheni, sillä yövuoroon saapui Niuvasta sairaanhoitaja ja arvasin, että he aikovat huijata minut Niuvaan hoitoon vaikkei minussa ole mitään huolenaihetta! Päätin olla oikein ovela ja esittää olevani sairaanhoitajan kaveri ja annoin hänen rapsutella minua koko yön ja seurailin häntä ympäri taloa kuin koiravanhus konsanaan punoen samalla suunnitelmaa...

Yö kului rauhallisissa merkeissä ja aamu alkoi valjeta, jolloin tiesin pääseväni lenkille. Pian sairaanhoitaja tulikin hihnan kanssa huhuilemaan minua ja menin ovelle heiluttamaan häntääni ajatellen, että kohta sitä mennään. Lenkki alkoi ja käyttäydyin niinkuin aina normaalistikin lenkeillä. Ulkona oli vielä lunta ja päätin mennä kemmertelemään ja tekemään kuperkeikkoja hankeen, mutta kuinkas ollakkaan, kun panta luiskahti irti ja olin vapaa. Lähdin kiireen vilkkaan hölkyttelemään eteenpäin ennen kuin minut vietäisiin Niuvaan, sillä eihän terapiakoira voi itse joutua terapiaan, miten noloa... Huomasin kuitenkin sairaanhoitajan lähteneen perääni ja lisäsin vauhtia. Olin varma, että olin karistanut hänet kannoiltani, mutta yllätyksekseni sairaanhoitaja oli juossut jo kaksi kilometriä perässäni! Nyt piti keksiä jokin harhautus ennen kuin minut saadaan kiinni. Päätin juosta metsään, josta minua ei löydettäsi ja niinhän siinä kävi, että sairaanhoitaja joutui palaamaan tyhjin käsin takasin ja pakoni oli onnistunut.  

Suuntasin seuraavaksi tielle miettimään, mihin suuntaan jatkaisin, kun auto pysähtyi viereeni ja siltä nousi aivan ihana hymyilevä nainen kameran kanssa ja alkoi kuvaamaan minua. Ajattelin, että nytkö minustakin otetaan niitä selfieitä, mitä lapset aina ottaa omissa huoneissaan. Päätin poseerata kunnolla ja ottaa semmoisen ilmeen...hetkinen mikäs sen nimi nyt olikaan...DOGFACE, jolloin kuvista tulisi samanlaisia kuin lapsilla. Olin varma, että kuvista tulisi valtava menestys somessa ja saisin varmasti miljardeja tykkäyksiä! Harmi vain, etten ollut varma paljonko miljardi on tai mitä tykkäyksetkään ovat, mutta saan varmasti paljon herkkuja niillä tykkäyksillä arvelin. Tämä nainen otti minut autonsa kyytiin ja mietin, että parempi pysyä hatkoilla vähän pidempään, että sairaanhoitaja kerkeisi varmasti lähteä takaisin Niuvaan ilman minua. Niinpä lähdimme siinä sitten viemään naisen miestä yhdessä töihin. Kun mies oli päässyt töihin jatkoimme matkaa kolmistaan minä, nainen ja hänen lapsensa. Minusta taidettiin taas laittaa kuva sinne puskaradioon ja jäin innokkaana odotamaan niitä tykkäyksiä.  

Olin niin innoissani poseeeraamaan lisää kuvissa, joten päätin puskea ihan etupenkille asti istumaan, että varmasti parhaat puoleni tulisivat esiin kuvissa. Naista ja lasta nauratti kamalasti minun touhuni ja tiesin hurmanneeni heidät täysin. Loppumatka sujuikin maisemia katsellen, kun nainen vei minut takaisin Sarasteelle. Onneksi kello oli jo niin paljon, että sairaanhoitaja oli kerennyt lähteä. Nainen kehui minua kovasti paikalla olleelle ohjaajalle ja olin aivan innoissani kaikesta jännästä mitä olin saanut kokea. Kuulin naisen sanovan minun jättäneen lähtemättömän vaikutuksen ja minun olevan aikamoinen herrasmies. Ja niinhän minä olenkin hurmasin senkin sairaanhoitajan kerralla niin hyvin, ettei häntä olekkaan sen koommin näkynyt...

Kiitokset vielä tällekin perheelle kaikesta huolenpidosta <3